Monet bloggaajat ovatkin jo
tästä aiheesta kirjoittaneet, mutta ajattelin nyt kantaa oman korteni kekoon ja
kirjoittaa itsekin muutaman sanan sometäydellisyydestä ja omasta käyttäytymisestäni
some-maailmassa. Usein bloggaajien Instagram-feedit pursuavat täydelliseksi
muokattuja, tyyliltään samanlaisia ja toisiinsa sopivia kuvia. Somessa
näytetään usein niitä ”täydellisen elämän juttuja”. Ymmärrän ja tiedostan toki
sen, että bloggaajat haluavat bloginsa lisäksi pitää Instagram-feedinsä siistinä
ja tyylikkäänä ja panostaa kuvien laatuun ja esteettisyyteen. Voin tunnustaa,
että tuollaisia omaan silmään lähes täydelliseltä näyttäviä feedejä tulee
joskus katseltua jopa pienellä kateudella. ”Saisinpa minäkin noin hienoja ja
hyvälaatuisia kuvia” saatan joskus ajatella. Mutta ehkäpä kuvistani ei tule sellaisia,
sillä elämäni ei ole sellaista. Tarkkaan suunniteltuja outfit of the day -kuvia, latte-kuvia kahviloista, asusteyksityiskohtia, herkullisen näköisiä ruokakuvia, tyylikkäitä sisustuskuvia ja muuta sellaista. Tällaiset kuvat eivät
loppujen lopuksi kerro ihmisestä kuin pienen osan ja voivat ihan oikeasti antaa
jollekin täysin vääränlaisen kuvan esimerkiksi bloggaajan elämästä.
Oma Instagram-feedini ei
missään nimessä ole täydellinen eivätkä kuvat oikeastaan edes keskenään saman
tyylisiä. En ole koskaan niinkään jaksanut panostaa siihen niin paljon, että
saisin siitä yhtenäisen näköisen. Kuvaan minulle tärkeitä asioita ja asioita,
joista tulen iloiseksi, sen kummemmin miettimättä, sopiiko kuva väreiltään tai
teemaltaan feediini. Haluan tuottaa sisältöä, joka miellyttää omaa silmääni, en
pyrkiä täydellisyyteen. Totta kai itsekin usein muokkaan julkaisemiani kuvia
hieman, usein säätämällä terävyyttä ja muokkaamalla valotusta, jotta kuvat
näyttäisivät edes hitusen paremmilta. Vaikka kuvani eivät aina olekaan
järjestelmäkameralla otettuja, syystä tai toisesta, pyrin mahdollisimman
laadukkaaseen lopputulokseen.
Olen joitakin kertoja
yrittänyt muuttaa Instagram-feedinäi siistimmäksi, tyylikkäämmäksi ja
raikkaamman näköiseksi (feedini kun sisältää suurimmaksi osaksi mustavalkoisia
kuvia). Jostain syystä se ei vaan ole koskaan onnistunut. Ehkä sellainen ei vain
sovi minulle. Sellainen feedi ei välttämättä enää olisi niinkään minun
näköiseni ja saattaisi antaa vääränlaisen kuvan elämästäni. Haluan tuoda
elämästäni esille asioita sellaisena, kuin ne on; en tilanteita ja asioita
jotka on liian suunniteltuja tai tarkaksi hiottuja vain, jotta saisin hienon
kuvan joka sopisi feediini. Kuitenkin joissain asioissa olen tarkka ja joidenkin asioiden
on oltava just eikä melkein, mutta en silti kuvailisi itseäni
perfektionistiksi.
Jonkun somejulkkiksen tai
bloggaajan elämä saattaa tuntua töydelliseltä ja kadehdittavalta, mutta
todellisuudessa se voikin olla jotain aivan muuta. Mielestäni useiden ihmisten pitäisikin oppia osaamaan ottaa kuvia tilanteista, jotka saavat onnelliseksi, iloiseksi ja
hymyilemään. Esimerkiksi jotkin bloggaajien Instagram-kuvat tuntuvat minusta niin
kulissimaisilta ja liian täydellisiltä kuvatakseen elämää sellaisena kuin se on.
Välillä nämä kuvat saavat miettimään esimerkiksi, että ”mitenköhän kauan on
kestänyt saada nuokin tavarat oikeanlaiseen ja henkilöä itseään miellyttävään asetelmaan?” Mielestäni tärkeintä
ei ole seuraajien, tykkäyksien tai kuuluisuuden kerääminen.
Tärkeintä on se, että tekee ja näyttää asioita, joista todella nautii ja joita rakastaa.

Muistakaa nauttia kaikista elämän kauniista ja pienistäkin asioista. Ja muistakaa myös se, että jonkun silmissä epätäydellisyytenne on täydellistä.
♥ Taru

Oi miten ihanasti kirjotettu postaus täynnä asiaa! ♥
VastaaPoista